Uintiystävä mukaan maksutta

Maija Syversén (vas.) ja Kaija Syversén käyvät kerran viikossa vesijuoksemassa Leppävaaran uimahallissa.

Maija Syversén, 92, on aina ollut liikunnallisesti aktiivinen. Nykyisin hän nauttii vesiliikunnasta yhdessä tyttärensä Kaija Syversénin, 60, kanssa.

»Äitini asuu Lippajärven rannalla, josta haen hänet kerran viikossa vesijuoksemaan Leppävaaran uimahalliin. Viitisen vuotta sitten äiti sai oman vesijuoksuvyön ja on kokeillut juoksua järvessäkin. Kesällä nautimme ulkoilmasta uudessa maauimalassa», Kaija kertoo.

Uimahallissa kaksikko kulkee käsikynkässä altaalle. Maijasta on hienoa, etteivät huono tasapaino tai muut iän tuomat vaivat kiusaa vedessä. Myös veden lämpö tekee hyvää.

»Vedessä voin liikkua omassa tahdissani ilman kipuja. Sukeltaminen tai nopea uiminen eivät koskaan ole olleet minun juttujani», Maija sanoo.

Parivaljakko etenee vedessä samaan tahtiin. Jonkun mennessä ohi äiti hoputtelee tytärtään.

»Vesijuoksutekniikoita näkyy niin monta kuin liikkujiakin. Toisille on tärkeää edetä vauhdikkaasti, mutta jos liikkuu juosten, kovin kovaa ei pääse. Äitini vesijuoksu onkin ennemmin koirauintia kelluntavyön kanssa», Kaija tuumii hymyillen.

»Olenkin kehottanut äitiäni tekemään juuri niin kuin hänestä itsestä tuntuu parhaimmalta.»

Uintiystävä auttaa liikkumaan

Vesiliikunnasta on ollut molemmille hyötyä.

»Minulla on paha kuluma polvessa, jota aloin hoidattaa vesijuoksun avulla. Nykyään vesijuoksemme äidin kanssa 40 minuuttia kerrallaan», Kaija kertoo.

Lisäksi Kaija joogaa, jumppaa, pelaa tennistä ja sauvakävelee minimissään neljä tuntia viikossa.

Äidiltä vauhdikkaat lajit eivät enää onnistu. Vesijuoksun lisäksi Maija käy kerran viikossa kaupungin järjestämässä seniorien kehonhuollossa:

»Siellä ei pompita, ja ihana ohjaaja auttaa minut joka kerta lattialle ja sieltä ylös. Polvien tekonivelten takia liikkuminen on hankalampaa.»

Kaija on ylpeä äitinsä jaksamisesta ja halusta liikkua:

»Jotta hän saisi asua kotonansa mahdollisimman pitkään, yritän auttaa häntä pysymään fyysisesti hyvässä kunnossa.»

Vesijuoksun jälkeen kaksikko suuntaa suihkuhuoneeseen. Saunan lauteilla ja pukuhuoneessa vaihdetaan kuulumisia lapsista, lastenlapsista ja lastenlastenlapsista.

»Vesiliikunta on yhteinen juttumme, johon en yksin pystyisi. Suurkiitos myös Espoon kaupungille, joka tarjoaa mahdollisuuksia maksuttomaan liikuntaan. Heti vesijuoksun jälkeen olo voi olla aavistuksen väsähtänyt, mutta nopeasti tästä piristyn», Maija virkkaa.

Artikkeli on julkaistu Espoo liikkuu -lehden talvinumerossa 2016–17.